Kiireinen loppuvuosi

Moikka!

Meinaa tämä blogin puoli jäädä nyt vähän hiljaisemmaksi, koska loppuvuosi näyttää sen verran kiireiseltä. Aloitin tällä viikolla uuden työn ja samalla opiskelen, joten vapaa-aika meinaa nyt hetkellisesti olla kortilla. Kaipasin uusia haasteita ja toki myös taloudellisesti töiden saaminen helpottaa. Aikuisiällä opiskelua ei todellakaan tueta, samalla tavalla mitä nuorempana. Se on kyllä harmi, koska mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus alanvaihtoon tai uudenlaisiin haasteisiin, mikäli siltä tuntuu. Aika usein tässä vaiheessa elämää on jo talot, lapset, lainat, autot, kissat, koirat, harrastukset ja eläminen itsessään on kallista. Niitä ei pyhällä hengellä maksella, joten monella opiskelu haaveet kariutuu jo siihen. Lupaan kuitenkin yrittää aika ajoin kirjoitella kuulumisia tännekin, mutta instagramin puolella ainakin storyt päivittyy useammin ja uusia yhteistyö kuvioitakin tulossa, joten kannattaa ottaa seurantaan maarusblog 🙂

Uusi työ

Aloitin työt sairaalassa osastonsihteerinä, joka poikkeaa minun edellisistä työsuhteista aika paljonkin. Olen tottunut siirtymään työpäivän aikana useammankin kerran asiakkaalta toiselle tai muuten olemaan liikkeessä paljon. Nyt työn kuvani on aika paljon koneen ääressä istumista ja puhelimeen vastaamista. Uudenlaiseen työmuotoon tottuminen vie aikaa ja sihteerin tehtävissä on niin paljon uutta opittavaa, että on oltava armollinen itselleen ja annettava aikaa kaiken sen uuden tiedon käsittelemiseen. Uuden työn aloittaminen vie aina aluksi paljon voimavaroja, koska kaiken sen uuden tiedon, uusien ihmisten tapaamiset ja uuteen työympäristöön tutustuminen on kuormittavaa. Itselläni yleensä uuden työn aloittamisen jälkeen menee muutama viikko, ennen kun väsymys alkaa väistymään ja asioita alkaa sisäistämään.

Arvostan kovasti sihteerin tehtävää, enkä ole aiemmin ymmärtänyt miten paljon kaikkea sihteerin tulee osata ja tietää. Sihteeri on sairaalassa se, jonka oletetaan olevan työpaikan tietopankki, jolla on avaimet kaikkeen 😀 Ja näinhän se aika usein meneekin, ainakin kokeneilla sihteereillä, joilla on kaikki langat käsissään. Sairaalassa sihteeri helpottaa aika monen hoitajan ja lääkärin työmäärää, joka mahdollistaa hoitajien ja lääkärien keskittymisen itse hoitotyöhön. Sairaala maailmassa on niin paljon erilaisia tietojärjestelmiä ja ohjelmia, jonne potilaan tiedot turvallisesti kirjataan ja käsitellään. Tästä prosessista sihteerit tekevät ison osan. On yllättävää, miten paljon tietoa laki määrää asiakkaasta kirjattavan. Vaikka sosiaalityössä opin kirjaamisen tärkeyden, niin sairaalassa se vielä jotenkin korostuu.

Sihteeri on myös se, joka ohjaa ja neuvoo asiakasta kaikissa tilanteissa. Päivät vaihtelevat paljon ja tykkään siitä, koska mikään päivä ei varmastikaan ole samanlainen. Jonain päivänä saattaa olla niin kiire, ettei ehdi edes kahvitaukoja pitämään kun taas joku päivä saa tehdä hommat kaikessa rauhassa 🙂 Työmäärä vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon potilaita on hoidossa minäkin päivänä. Minä työskentelen lasten psykiatrisella akuutti osastolla, jossa on potilaita yötä päivää. Ensimmäisten työpäivien jälkeen jäi hyvä fiilis vaikka paljon opittavaa vielä onkin. Haluatko kuulla enemmän sihteerin työnkuvasta? 🙂

Opiskelut

Meillä oli tällä viikolla ensimmäiset lähipäivät työnohjaaja opiskelijoiden kanssa ihan livenä Tampereella. Aiemmat lähiopintopäivät järjestettiin etänä, koska tämä korona tilanne vielä paljon vaikuttaa lähi tapaamisiin. Opiskelut järjestää yksityinen Stepbystep- palvelut Oy, joka tarjoaa täydennyskoulutuksia mm. työnohjaus sekä nepsy (neuropsykiatrinen) valmennuksia. Koulutukset rakentuvat taito ja voimavaranäkökulmille. Lähipäivät olivat intensiivisiä, joten myös aika raskaita. Teemme paljon käytännön harjoitteita toistemme kanssa ja opiskelemme tekemisen kautta työnohjausta heti jo näin opintojen alussa.

Minulla matkaa Tampereelle tulee n.600km eli n.4h ajomatka. Heräsin aamulla 4.00 ja lähdin ajelemaan aamuyön pimeillä tunneilla kohti Tamperetta, jossa koulutuspäivät alkavat klo.9. Tampereelle on erittäin huonot julkiset liikenne yhteydet täältä Pohjois-Savosta. Suoria lentoja ei mene ollenkaan, bussit lähtevät vasta iltapäivällä ja ensimmäisen junakin lähtee vasta aamusta niin myöhään ettei sillä ehdi 9.00 Tampereelle. Vaihtoehdoksi jäi siis vaan ajaa omalla autolla. Ajomatka siihen aikaan aamuyöstä syksy pimeän vesisateilla oli aivan kamala. Silmät ristissä aikaisesta herätyksestä, eikä tietä meinannut sateelta nähdä ollenkaan kun vesi syö viimeisenkin valon säteen. Sama oli takaisin tullessa, paitsi taivaalta tuli vettä, lunta ja räntää. Tienpinnat olivat sateen ja -0 pakkas asteen vuoksi erittäin liukkaat ja uraiset. En muista milloin viimeksi on pelottanut ajaa autolla niin paljon. Matkasta suurin osa on tietä, jossa ei ole edes katuvaloja joten näin syksyllä kun pitkät valot joutuu vaihtamaan lyhyihin vastaantulevien vuoksi, ei näkyvyyttä eteen ole juuri ollenkaan. Hengissä kuitenkin selvittiin, mutta sen jälkeen päätin että jatkossa menen vaikka jo edellisenä iltana junalla ja tulen ennemmin sen verran myöhään junalla kotiinkin, ettei vaan tarvitse itse ajaa. Tykkäätkö sinä ajella pitkiä matkoja vai menetkö ennemmin julkisilla?

Koulutus päivillä pohdimme paljon omaa itseä ja omia toimintatapoja, jotta osaamme jatkossa tunnistaa niitä ja hyödyntää omia vahvuuksia ja voimavaroja tulevissa työnohjauksissa. Meistä jokainen tulee tekemään työnohjausta omalla persoonalla, joten on tärkeää oppia tuntemaan myös oma ohjaustyyli ja omat toimintatavat. Tätä tapaa tulen käyttämään työnohjaajana myös asiakkaisiin ja auttaa jokaista löytämään ne omat vahvuudet, voimavarat ja niiden hyödyntämisen työssä. Ryhmätilanteessa meistä jokainen ottaa omanlaisensa roolin. Osa odottaa ääneti mitä tulevan pitää, osa liittoutuu toisten kanssa ja osa julistaa kaikki tietävyyttään ja asiantuntijuuttaan. Myös meidän jokaisen kulttuuri taustat vaikuttavat, miten toimimme ja käyttäydymme. Mitä meille on opetettu lapsena ja millaisia toiminta tapoja olemme oppineet vanhemmiltamme. Huomaatko, että toimit jossain tilanteessa aivan kuin vaikka äitisi? Tai jos olet kotoisin Lapista, tuotko lappilaisen kulttuurin ja toiminta tavan mukanasi uuteen ryhmään? Itse ainakin tunnistan savolaiset juureni ja ”ei ole niin justiinsa” asenteen omassa toiminnassani. Myös sanonta ”saattaapi olla näin tai saattaapi olla noin” tulee savosta ja naurattaa aika usein muita kuulijoita 😀

Joulu

Monilla tämä loppuvuosi on kiireistä aikaa. Joulu valmistelut, lahjojen ostamiset ja loppuvuoden työkiireet. Nykyään joulu ei enää tunnu samalta. Joulusta on tullut kaupallinen juhla, eikä lapsetkaan enää odota joulupukkia vaan kalliita lahjoja. Kun lapset oli pieniä, oli tunnelma aivan toisenlainen jouluna, kun mukana oli lapsen tuomaa jännitystä. Isojen lasten kanssa, se on nykyään vaan kilpailua kenellä on kalleimmat ja paremmat lahjat. Tykkäisin joulusta, ilman lahja hössötystä. Tai, että se lahja olisi ennemminkin jotain yhteistä puuhaa kuin kaupallista tavaraa. Itse koen, että se tärkein lahja on aika läheisten kanssa eikä ne lahjat. Rauhoittuminen ja hiljentyminen joulurauhaan ❤ Onneksi jouluna saa viettää aikaa tätin rakkaiden pienten murusten kanssa myös, koska heillä on vielä sitä pilkettä silmäkulmassa ja lapsen tuomaa joulun odotusta ja jännitystä, eikä lahjat ole vielä pääroolissa. Itse lupaan rauhoittua ja rentoutua jouluna, enkä stressaa mistään 🙂 Millaisia ajatuksia sinulla on joulusta? Oletko joulu ihminen vai voisitko ennemmin skipata koko juhlan?

Ps. Muista hyödyntää alekoodit, kun shoppailet joululahjoja. Klikkaa sivun reunasta linkkiä, niin pääset suoraan haluamallesi sivulle ja alekoodi tulee käyttöön. Hyvänä joululahja vinkkinä on esim. kokeilu jakso bookbeatin äänikirjoihin, jollyroomista lastenvaatteita tai tarvikkeita, kicks verkkokaupasta vaimolle meikkejä tai terveydestään huolehtivalle fitfarmilta joku ihana valmennus. Käy tutustumassa 🙂

T. Marjut

Yksi vastaus artikkeliiin “Kiireinen loppuvuosi

  1. Kovin on tuttua tuo työn ja opiskelun yhdistäminen ja myös siihen liittyvä rahan puute. Mutta siihen oli totuttava, jos aikoi päivittää tietoja tai oppia kokonaan uusia asioita. Nyt on onneksi sähköiset yhteydet paremmat. Mutta ajan puute ei liene hävinnyt mihinkään. Tsemppiä vaan tuohon kaikkeen tekemiseen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s